Homokeskustelu loiskuu

Suomeen on syntymässä sopivasti vaalien alla keskustelu suvaitsevuudesta. Kuten älykäs lukija heti huomaa niin Suomessa sana ”suvaitsevuus” tarkoittaa homoja ja lesboja. Vielä vuosikymmen sitten lause ”Antaa kaikkien kukkien kukkia”, oli sisällöltään paljon laajempi

Vanhakin koira oppii

Juuri nyt Suomessa puhuttaa kirkon nuorisojärjestöjen homoseksuaalikielteinen ”Älä alistu” -kampanja, jossa todetaan, että ”Jumalan antama identiteetti perustuu raamattuun”, ja kehotetaan seksuaali-identiteettiään pohtivia nuoria elämään Raamatun mukaisesti.

Homoseksuaalisista nuorista on aiemmin oltu huolissaan muun muassa kohonneen itsemurhariskin vuoksi. Marraskuussa Suomeenkin rantautui homoseksuaalisille nuorille suunnattu tukiliike It Gets Better.

Homoseksuaalit tekevät nuorina kansainvälisten tutkimusten mukaan jopa kolme-neljä kertaa enemmän itsemurhia kuin heterot.

Kristillisten puheenjohtaja Päivi Räsäsen mielestä on upeaa, että kampanjassa tuodaan asille se näkökulma että homoseksuaali voi elää myös vastoin homoseksuaaleja taipumuksiaan.

Aiheesta on syntynyt todellinen mekkala netissä. Esimerkiksi Facebookissa on oma kannatussivusto sekä homouden vastustajilla että homofobian vastustajilla. Tällä hetkellä Älä alistu Facebookin homofobiselle sensuurille! -tapahtumasivulla on yli 17 500 osallistujaa.

Neljäkymmenluvun puolivälissä syntynyt ylläpitäjä seuraa keskustelua päätään puistellen. Ylläpidon nuoruudessa ei asiasta juuri puhuttu ja sen vuoksi ylläpidolla on asennevamma, jota nyt yritän muuttaa suvaitsevammaksi. Vaikeata se on mutta onnistuu.

Onnistuuko se Sinulta. Tämä voisi olla yksi parlamentin tämänpäivän aiheista.

Tietoja ukkoparlamentti

eläkeläionen
Kategoria(t): Ei kategoriaa. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Homokeskustelu loiskuu

  1. Vanha Koira sanoo:

    Olen samaa ikäluokkaa ylläpidon kanssa. Minun nuoruudessani homot olivat ”svenskejä” ja heitä halveksuttiin kaikin tavoin. Myös minä. Sitten tapahtui omassa perheessä jotain mitä en olisi koskaan uskonut tyapahtuvan ja sen hyväksyminen vei vuosia.

    Koskaan keskustelumme ei sivunnut uskontoa millään tavalla. Oikeastaan minulle asia ei ollut edes moraalinen, vaan olin ja olen edelleen eniten huolissani siitä, mitä ympäristö ajattelee.

    Haluan turvata lapselleni hyvän tulevaisuuden, johon ei kuulu kuiskuttelu ja sormella osoittaminen. Olen kehoittanut lastani olemaan mahdollisimman avoin jos asiasta häneltä kysytään.

Jätä kommentti